Viime vuosina puutarhaviljelyssä kunnostautuneen Massikkamme (MF 575 vm -81) akku on lopussa. Traktori ei enää inahdakaan, kun sitä yrittää käynnistää kylmässä puimalassa lämmityksestä huolimatta. Starttilaturilla pörpöttimen saa toki käyntiin, mutta meneehän siinä puljaamisessa aikaa.
Minulla on tällä hetkellä vähän samanlainen olo kuin Massikalla. Virta on lopussa. Strattilaturi kuitenkin lähestyy, nimittäin joulu ja loma. Meillä on lomailtu viimeksi vuosi sitten jouluna. Sen jälkeen Excelissä pitämääni työajanseurantaan on kertynyt reilut parituhatta työtuntia.
Loma ja yrittäjyys ovat hankala yhdistelmä. Meilläkin täällä tilalla on koko ajan tekemättömiä töitä jonossa. Osa täytyy hoitaa heti, osa voi vähän odottaakin. Mutta työpöydälläni on aina vähintään yksi työlista odottamassa yliviivauksia. Lomailusta tekee haastavaa myös se, että me asumme työpaikallamme. Ei tarvitse kuin aamulenkillä juostessa vilkaista ympärilleen niin näkee jo vähintään kolme tekemätöntä hommaa. Työhuoneen pöydällä odottava läppäri muistuttaa myös tekemistä vailla olevasta kirjanpidosta tai nettisivujen päivittämisestä.
Työmäärä ja lomien puute saattaa kuulostaa hurjalta. Ja kyllä se omaankin korvaani kuulostaisi, jos tekisin sellaista työtä, josta en pitäisi. Viljelijänä teen kuitenkin joka päivä töitä itselleni, maatilallemme. Saan itse päättää, mitä teen ja miten ja millaiseksi maatilaamme haluan kehittää. Ei se tunnu työltä samalla tavalla kuin joku aiempi palkkatyöni. Sitä paitsi työni on kadehdittavan monipuolista. Ja mikä parasta, saan kehittää myös itseäni ja opetella uusia asioita lähes joka päivä.
Eihän tämä mitään perhosten ja kukkasten ihastelua aina ole. Viljelijän työ on taloudellisesti haastavaa, media ryöpyttää meitä välillä ihan kunnolla ja olen joskus aika kateellinen kavereille, jotka hehkuttavat kuukauden kesälomaansa. Ei tällä työllä rikastu ja tuntipalkkaa ei kannata edes laskea. Riskejäkin on otettava ja siedettävä niin sääolosuhteiden kuin taloudenkin suhteen. Mutta jos on joka aamu kiva herätä päivän töihin, suunnitella tulevaa ja voi taputtaa itseään ylpeänä olalle omien saavutustensa edessä, mikä olisi sen parempaa?
Me isännän kanssa viihdymme kotona erinomaisesti. Mutta jos oikeasti haluaa töihin tauon myös pään sisällä, pitää lähteä kotoa pois. Minun kohdallani se tarkoittaa hiihtoreissua tai suunnistusleiriä. Tänä vuonna ei ole tullut käytyä kummallakaan ja siksi lomakin on jäänyt pitämättä. Joulu on kuitenkin lomaa myös meillä, vaikka ollaankin kotona. Jouluna ei mennä metsätöihin tai avata Exceliä. Jouluna linnoittaudutaan sohvan päätyyn lahjakirjan ja suklaiden kanssa tai lähdetään pitkälle lenkille valoisaan aikaan. Muutaman päivän makoilun jälkeen alkaa päässä pyöriä sumun sijasta taas niin paljon uusia ideoita, että voi hyvillä mielin taas tarttua töihin.
Rauhallista ja levontäyteistä joulua kaikille!