Jos olet viljelijän kanssa tekemisissä huhtikuussa, älä ihmettele, jos hän on jotenkin levoton. Se ei ole välinpitämättömyyttä, jos hän kesken keskustelun päivittää sääennustetta puhelimesta tai katselee poissaolevana auton ikkunasta. Se on vain kevät.
Ehkä moni tunnistaa ylläkuvatusta itsenä. Meillä ainakin katse hakeutuu väkisinkin seinäkalenterin ruudukkoon, josta lasketaan jäljellä olevia huhtikuun päiviä. Se, että lumi suli aikaisin, pahentaa vain levottomuutta. Olohuoneen ikkunasta näkyvän muokatun pellon savinen notko on jo harmaa. Kohta sinne pellolle mennään, mutta ei ihan vielä.
On merkillistä, kuinka olo helpottuu jo siitä, kun saa vetää kylvökoneen ulos ladosta. Ensimmäinen äestetty pelto lopettaa odotuksen, mutta aloittaa taas uuden kuumeen. Kasvukausi on kesken ja se kuume hellittää vasta kun viimeisetkin härkäpavut on laskettu kuivurista siiloon. On tämä viljely aika erikoista touhua, mutta niin hitsin hienoa.
Parsaa, mutta ei mansikkaa
Halusin kirjoittaa vielä ennen kasvukauden alkua meidän tulevasta kesästä. Kuten jo monille asiakkaille olen ehtinyt kertoa, meillä ei tilalla kasva enää mansikan mansikkaa. Niitä ei jäänyt siis edes kotitarpeiksi, vaan kaikki muovit ja kasteluletkut on nostettu pois pellosta ja taimet kynnetty maahan. Hilloja meiltä saa kuten ennenkin ja niiden mansikat kasvavat naapurikylässä, Tuloiselan marjatilalla.
Parsaa meillä kuitenkin edelleen kasvaa ja sitä kerätään taas toukokuun lopulla, kun satokausi alkaa. Myynti tapahtuu kuten ennenkin, meiltä suoraan tilalta ja Reko-renkaiden kautta. Satokausi ja erityisesti sää määräävät, kuinka paljon minäkin päivänä saamme myytävää. Yritän päivittää ahkerasti tilan nettisivuja ja some-kanavia satokauden aikana, niin tilanne on myös asiakkaiden tiedossa. Ja minulle saa toki aina myös soittaa. Suosittua parsailtaa ei tänä vuonna järjestetä. Jouduimme vähentämään parsa-alaa viime kesästä niin reilusti, että satomäärä ei riitä isoon tapahtumaan. Mutta parsa on helppo raaka-aine jokaiselle kotikokille. Allekirjoittanut on siitä elävä todiste!
Vaikka meillä onkin ollut yöpakkasia ja työhousujen alle on pitänyt kaivaa jo kesäsäilöön pestyt villahousut, lisääntyy vihreys ulkona joka päivä. Kuljin eilen illalla kotoa kohti navettaa. Uusi heinä loisti ilta-auringossa häikäisevän vihreänä kuusten runkojen välistä. Harmaus muuttuu vihreydeksi joka kevät ja joka kevät se on yhtä ihmeellistä.
