Täällä pellon laidalla on usein aika hiljaista. Kun jostain päin kuuluu ääntä, pärinää, kolahtelua tai jurnutusta, se tarkoittaa yleensä sitä, että jotain tapahtuu. Pärinä kertoo isän olevan raivaamassa sitä Pitkälän rajan kuusentaimikkoa. Kolahtelu kylän toiselta laidalta kuulostaa siltä, että Nisulassa hävitetään peltosaareketta kaivinkoneella. Jurnutus ja jyrähtelyt taas kuuluvat jossain kauempana olevasta hakkurista, joka hävittää risukasaa sisuksiinsa.
Meidänkin mäeltä on kuulunut kuluneiden kuukausien aikana monenlaista ääntä. Valmetti on nakuttanut, puimuri rämissyt ja kastelupumppu vinkunut. Eilen sammui hurina kuivurinmäellä. Sain ensi kesän kauran siemenet lajiteltua. Kesä alkaa olla loppusiivousta vaille ohi.
Kesän sesongit
Muistan, että viime vuonna tähän aikaan olin aivan puhki. Takana oli ensimmäinen kesä parsan- ja mansikanviljelyä. Toivoin, että kaikki olisi seuraavalla kerralla helpompaa. No, oli se tänä kesänä helpompaa, vaikka en helpolla päässytkään.
Parsat maistuivat hyvältä tänäkin keväänä, vaikka pelkäsin jo kylmän kevään aikana moneen kertaan, etteivät ne pullahdakaan maan pinnalle. Kaikki vihreät pötköt myytiin, mitä kerättiin ja sain niiden hyvästä mausta paljon ihanaa palautetta. Suurin osa parsoista myytiin tästä meiltä tilalta tai Reko-myynneissä lähialueella. Hollolan K-Supermarketissa nippuja meni myös laatikoittain ja vein kokeeksi parsaa myös pariin ravintolaan.
Haastavinta oli ennustaa, kuinka paljon kunakin päivänä parsaa saadaan kerättyä, koska siinä oli paljon päiväkohtaista vaihtelua. Lisäksi parsakausi oli taas lyhyt ja meni ohi hujauksessa, joten monelle asiakkaalle jäi parsanälkää tulevallekin keväälle.
Parsasesongin ja mansikkakauden alun välinen aika oli aikamoista ryntäilyä. Välissä piti käydä tietysti Jukolan Viestissä ja sitten taas jatkettiin hommia. Kesä tuntui vyöryvän päälle kylmän kevään jälkeen. Ensimmäiset mansikat poimimme heinäkuun alussa. Puolitoista viikkoa meni hyvin, mutta sitten neljän päivän sadeputki pilasi käytännössä kaikki kypsät marjat. Toisaalta muut kasvit, kuten kaura ja härkäpapu tarvitsivat kipeästi ne sateet. Ilman niitä olisi sato jäänyt viime vuoden tapaan todella surkeaksi.
Sateiden jälkeen sekä myyntiin poimiminen että itsepominta oli todella hidasta ja ei niin mukavaa. Mansikkapenkeissä suurin osa kypsistä marjoista oli sateen pehmentämiä ja ne piti vaan poimia riviväliin. Rivivälit olivat punaisena marjoista, kun poimijat olivat käyneet ne läpi. Harmitti myös itsepoimijoiden puolesta. Poiminta oli hidasta ja huonoja marjoja oli paljon. Aika pian sateiden jälkeen loppui myös sadonkorjuu. Jonkin verran poimimme vielä hillomansikoiksi sateiden jälkeen kypsyneitä mansikoita.
Haasteista huolimatta on mansikkakesään oltava ihan tyytyväinen. Saimme myytyä myös paljon hyvää ja maukasta mansikkaa, tuli uusia asiakkaita ja mukavaa palautetta. Parannettavaakin jäi ja siihen on taas mahdollisuus ensi kesänä.
Päivä kerrallaan
Viime kesä oli meille ainutlaatuinen myös siksi, että perheyhteisöömme tuli Ukrainasta kuusi henkeä lisää. Maaliskuussa meidän ja etenkin naapuritilamme pitkäaikainen kesätyöntekijä tuli pakolaisena Suomeen poikansa kanssa. Pian hänen jälkeensä tuli myös hänen ystävänsä kahden lapsensa kanssa ja kesällä myöhemmin perheen isä. Asuminen järjesteltiin naapuritilalle ja vanhempieni vierastaloon.
Yli puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. Meistä tuli ystäviä ja vanhemmistani lapsille varaisovanhemmat. He löysivät työpaikat, saivat omat kodit ja lapset pääsivät päiväkotiin sekä täällä Hämeenkoskella että nyt myöhemmin Lahdessa. Päiväkodin ja työpaikkojen vastaanotto on ollut sydämellistä. Myös ihmisten auttamishalu on ollut valtava. Viranomaistoiminta on sen sijaan vienyt meiltä auttajiltakin kaikista eniten voimia. Kohtelu on ollut tylyä ja heidän puolestaan on pitänyt suorastaan taistella. Eniten ihailen pakolaisystäviemme ahkeruutta, rohkeutta ja huumorintajua. He ovat uskaltaneet heittäytyä ja tarttua asioihin, vaikka oma kotimaa on raunioina ja tämä uusi kotimaa todella erilainen. Ennen kaikkea olen oppinut heiltä ajattelemaan elämää vain päivän kerrallaan.
Joulua kohti
Kesän viljelyiden jäädessä talvilevolle on katseita suunnattu jo jouluun. Meidän Mansikka-anishillo löytyy tänä vuonna useasta Kinnarin Tilan joulun lähiruokasalkusta. Niinpä hillopajalla on pata porissut harva se päivä ja etikettejä on liimailtu liukuhihnalla. Salkuista löytyvä hillo on hieman pienempi purkki, 200g, kuin normaalit hillomme, joissa on 300g hilloa. Teen noita pienempiä purkkeja myös omiin joulupaketteihimme, jolloin samaan pakettiin saa useita eri hillomakuja.
Toinen tämän joulun uutuus on glögi. Teetin mehustamolla omasta mansikasta ja hitusesta mustaherukkaa oman glögitiivisteen. Raadin mielestä maku on hyvä, perinteisen glögimäinen. Jouluna avaan hillopajan lahjapuodin taas kolmena perjantaina. Lisäksi olen mukana Lahden ja Hollolan Reko-myynneissä ennen joulua ja ainakin Hämeenkosken joulunavauksessa.
Tämän vuodenajan ääniin kuuluvat täällä meidän mäellä raivaussahan vingutus taimikossa ja hillopajan huippuimurin humina. Välillä voi kuulua myös vienoa lenkkarin rahinaa soratiellä.
