Mietin viime keväänä näihin aikoihin, että mansikanviljelyn aloittaminen olisi lasten leikkiä ilman koronaa. Nyt viime kevään ongelmat ja stressi tuntuvat aika pieniltä ja mitättömiltä. Maailma on heittänyt häränpyllyä eikä mikään ole enää niin kuin ennen.
Alkuvuodesta iski päälle maatalouden kriisi. Viime kesän sadot olivat kuivuuden vuoksi kautta maan surkeat ja kustannukset ovat ampaisseet nousuun. Suurimmat nousijat ovat olleet lannoitteet ja polttoaineet sekä kotieläintiloilla väkirehut. Meillä vielä tavanomaisen viljelyn aikoihin lannoite- ja polttoainelasku muodostivat karkeasti sanottuna vajaa puolet vuotuisista muuttuvista kustannuksista. Niiden hintojen tuplaantumisella on siis iso vaikutus monen tilan talouteen.
Eikö kustannusten noustessa voisi sitten nostaa viljojen tai maidon myyntihintaa samassa suhteessa? Alkutuotannossa homma ei valitettavasti toimi niin. Olemme osa markkinataloutta, mutta emme sitten kuitenkaan ole. Maatalous eli ruokaketjun alkupää on koko EU:ssa sidottu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan alle. Politiikan perusajatuksenahan on ja oli toisen maailmansodan jälkeen, kun se luotiin, että ruuan hinta pysyisi vakaana. Haluttiin, että kaikilla olisi varaa ruokaan ja sitä riittäisi kaikille. Kannatettava ajatus. Tämä kuitenkin sitoo meidät viljelijät koko EU:ssa myymään tuotteemme hinnoilla, jotka eivät vastaa tuotantokustannuksia. Tästä saamme kompensaationa EU:lta maataloustukea. Tuki on muuten vain laskenut oman 10v. viljelijäurani aikana, vaikka kustannukset ovat nousseet. Me emme voi vaikuttaa viljojen tai maidon hintoihin. Ne ovat ostajan eli teollisuuden ja kaupan määrittelemiä. Ruokaketjussa siis loppupää voi tehdä bisnestä niin, että he saavat omansa pois. Meillä täällä alkupäässä ei ole hintoihin paljon sanomista ja kannattavuus on siksi koetuksella. Reilua, eikö?
Kuuntelin jokin aika sitten keskusteluohjelmaa maatalouskriisistä. Ohjelmassa kaupan edustaja oli sitä mieltä, että maatilojen tulisi vain tehostaa toimintaansa. Teoriassa se kuulostaa järkevältä. Ehdotus paljasti kuitenkin, että keskustelija ei valitettavasti tuntenut ruuantuotantoa kovin hyvin. Moni meistä viljelijöistä pyrkii ja on pyrkinyt jo vuosia tehostamaan toimintaansa. Alan kannattavuus on ollut aika huonolla tolalla jo pitkään. Tehostamisella on ruuantuotannossa kuitenkin tiettyjä reunaehtoja, jotka ovat aika oleellisia ja jotka eivät valitettavasti tottele suuruuden ekonomiaa.
Ensinnäkin olemme tekemisissä luonnon ja sään kanssa. Niitä ei voi koskaan hallita. Emme voi olettaa, että peltoviljelyä voisi toteuttaa, kuten viljelyä kasvihuoneessa. Peltoviljelyssä ympäristö ei ole rajattu ja olosuhteet eivät koskaan ole vakiot. On rankkasateita, raekuuroja, polttavaa hellettä, näännyttävää kuivuutta, rapsikuoriaisia, gammayökkösparvia, etanoita, tuulen mukana kulkevia kasvitauteja, kirvojen levittämiä virooseja, hangen alla muhivaa lumihometta… Ihan nyt lonkalta mainitakseni. Myös jokainen pelto on yksilö reagoiden muuttuviin olosuhteisiin omalla tavallaan. Luonto valitettavasti nauraa usein tehostamiselle päin naamaa. Luonnon ja sään kanssa voi kuitenkin oppia luovimaan ja se on mielestäni osa viljelijän ammattitaitoa. Voin esimerkiksi systemaattisesti lisätä peltomaideni orgaanista ainesta, jotta ne kestäisivät paremmin kuivuutta ja märkyyttä. Työ vie kuitenkin vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Jos tulot tippuvat tänä vuonna, ei tämä tehostamistoimi tuo siihen akuuttia helpotusta.
Suuruuden ekonomia ei valitettavasti maataloudessa useinkaan toteudu, vaikka paperilla voisi näyttää, että enemmän hehtaareja on enemmän euroja. Tiettyyn pisteeseen asti, tietyllä maatilalla se varmasti toimii. Mutta kun hehtaarit lisääntyvät, on sidottava lisää pääomaa koneisiin, kuivuriin, pellon hankintaan, varastotiloihin ja ehkä palkattava työvoimaa. Myös hehtaarien etäisyys toisistaan kasvaa, kun niitä on enemmän. Koneisiin, kalustoon, peltoon ja palkkakuluihin sidottu pääoma on suhteessa valitettavasti moninkertainen verrattuna esimerkiksi viljan hintaan. Hyvin pian koon kasvattaminen syö lisätuoton ja muuttaa laajentamisen jopa negatiiviseksi.
Meidän tilan strategia kustannus- ja ilmastonmuutospaineiden ristitulessa on ollut hajauttaminen. Tilamme tulot tulevat monesta eri lähteestä ja kaiken tausta-ajatuksena on uudistava ja kestävä viljely. Se on ollut työllistävä valinta, mutta samalla myös mielekäs. Tiedän, että voin omalla toiminnallani hillitä ilmastonmuutosta, edistää luonnon monimuotoisuutta ja tuottaa samalla kestävää ja hyvää ruokaa. Asiakkaamme arvostavat näitä asioita ostaessaan meiltä tuotteita. Tämä on parantanut tilamme kannattavuutta ja luonut minulle työpaikan. Muutosta ei voi mielestäni kutsua tehostamiseksi. Se on ennen kaikkea asioiden ajattelua eri tavalla kuin ennen.
Huoltovarmuus on ollut monen huulilla viime viikkojen aikana. On ehkä havahduttu siihen, että leipä ei kasva kaupan hyllyllä, vaan siihen tarvittava vilja pitäisi ensi keväänä kylvää ja syksyllä puida. Huoltovarmuuden lisäksi on mielestäni vähän unohdettu se, että meidän kotimaassa tuotetut vilja, liha ja maito ovat muutenkin aika ylivertaisia raaka-aineita maailmalta tuotuihin verrattuna. Kotimaista ruokaa ei tarvitse syödä ja suosia vain siksi, että se on kotimaista ja tuo työtä Suomeen. Se on oikeasti aika hemmetin laadukasta ruokaa ja tuotettu maailman tiukimpien standardien mukaan oli kyse sitten ympäristöstä, eläinten hyvinvoinnista tai elintarvikevalvonnasta. Emme ehkä voi kasvattaa täällä oliiveja, mutta pohjoisista oloista on myös hyötyä. Talvi takaa sen, että meillä eivät viihdy kaikki pahimmat tuholaiset ja routa auttaa murustamaan peltomaata. Kasvihuonetuotantomme on maailman huippua ekologisuutensa ja esimerkiksi vesijalanjälkensä vuoksi. Meillä on ihanneolosuhteet viljellä hiiltä sitovaa nurmea ja sitä kautta kasvattaa märehtijöitä. Ruuan tuottaminen täällä on siis oikeasti järkevää ja kestävää muunkin kuin vain huoltovarmuuden takia. Tuossa samaisessa keskusteluohjelmassa muuten kaupan edustajan mielestä huoltovarmuudeksi voisivat riittää hyvät hankintakanavat maailmalle…
Olisi hienoa, jos tuottamamme ruoka saisi arvostuksen myös muuten kuin juhlapuheissa. En kuitenkaan valitettavasti usko siihen, niin kauan kun systeemi pysyy muuttumattomana.
Suoramyyjänä olen saanut teiltä asiakkailta paljon kehuja ja palautetta tuotteistamme. Olette jaksaneet kannustaa ja kertoneet, kuinka paljon arvostatte meitä viljelijöitä. Suuri kiitos siitä. Se palaute lämmittää aidosti.
Viime viikkojen tapahtumat ovat sumentaneet tulevaisuuden ja täyttäneet mielen huolilla. On turhauttavaa viestitellä työntekijöillemme sodan keskelle, kun heitä ei voi auttaa mitenkään. Voimme vain tarjota turvapaikkaa täällä, mutta toistaiseksi he haluavat jäädä puolustamaan kotimaataan. On kuitenkin pakerrettava eteenpäin ja iloittava pienistä asioista. Kun mielen täyttää apeus, menen istumaan lampolaan oljille ja ympärillä touhottavat karitsat Ruttu ja Reppana saavat hymyn nousemaan huulille.
Valoisaa kevättä!