Ihan luomuna

Viime syksynä meiltä lähti ensimmäinen rekallinen virallista luomukauraa kohti Fazerin Lahden myllyä. Sitä ennen meillä oli toki jo poimittu ja myyty luomuparsaa ja luomumansikkaa. Tilan vaiheittainen siirtyminen luomunviljelyyn alkoi neljä vuotta sitten. Tästä voi jo päätellä, että viljely luomuna ei ole ollut meillä hetken hurmos tai mielihalu. Siirtymävaihe kesti useamman vuoden ja tästä se oikeastaan vasta alkaa, uuden opettelu ja syvällinen tutustuminen omiin peltoihin.

Luomuviljely herättää tunteita. Kaikenlaisia tunteita. Ainakin näin viljelypiireissä ja osittain myös ruuan syöjien joukossa. Siksi halusinkin kirjoittaa, miten meidän tilan luomutaival on lähtenyt rullaamaan ja toisaalta avata myös hiukan, mitä se luomuviljely käytönnössä meillä tarkoittaa.

Sertifikaatti ja tuotantoehdot

Luonnonmukainen viljely, kavereiden kesken luomu, tarkoittaa ammattiviljelyssä sertifikaattia, jonka tila voi saada viljelemilleen tuotteille. Ehtona on, että kuuluu luomuvalvontaan ja noudattaa näin ollen luomun tuotantoehtoja. Ehtojen noudattamista valvoo viranomainen, joka suorittaa kaikilla luomutiloilla tarkastuksen joka vuosi. Tarkastuksella käydään läpi kaikki dokumentit, jotka todistavat, että viljelyssä on noudatettu tuotantoehtoja ja tarkastetaan, että pellot vastaavat papereita. Kuulostaa aika byrokraattiselta, mitä se toki onkin, mutta näin varmistetaan, että kaikki luomumerkillä varustetut tuotteet on tuotettu samojen tuotantoehtojen mukaisesti. Tarkastuksen ja sitä kautta sertifikaatin maksaa viljelijä. Tästä kaikesta palkintona on meilläkin parsapaketeissa ja mansikkarasioissa se pieni vihreä luomun lehtimerkki.

Mitä ne tuotantoehdot sitten ovat? No, jos puhutaan verkkoversiosta, niin aika monta etusormen scrollausliikettä hiirellä vaativa dokumentti. Syvällisesti kiinnostuneille tässä linkki Ruokaviraston sivuille kasvintuotannon tuotantohetoihin. Lyhyesti kuvailtuna luomuviljelyssä ei käytetä teollisia väkilannoitteita tai kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Viljely perustuu orgaanisiin ravinteisiin sekä viljelykiertoon, jossa viljelykasvien kanssa vuorottelee viherlannoitusnurmi. Ehdoissa sitten määritellään tarkemmin, millainen viljelykierron on oltava ja mitä orgaanisia lannoitteita tai biologisia valmisteita saa käyttää ja ennen kaikkea miten tämä kaikki on tilalla dokumentoitava, jotta se pystytään vuosittain tarkastamaan.

Luomu ei siis tarkoita, että keväällä heitetään siemenet vakasta pellolle ja toivotaan parasta tai että tilalla siirryttäisiin pari sataa vuotta ajassa taaksepäin. Monesti nimittäin kuulee, että luomun uskotaan olevan viljelyä, jossa ei tehdä mitään. Myös luomukasvit tarvitsevat ravinteita, ravintoaineistahan nekin koostuvat. Luomussa ravinteiden saanti perustuu kasvien biologiseen typensidontaan sekä orgaanisten lannoitteiden, kuten lannan tai siitä tehtyjen lannoitteiden käyttöön. Kaiken keskiössä on kuitenkin elävä peltomaa ja maan mikrobien elinolojen edistäminen.

Vasta lähtöviivalla

Meillä siirrettiin ensimmäiset parsalohkot luomuun vuonna 2019. Siitä vaiheittain myös kaikki muut pellot ja nyt, kun kaikki lohkot ovat käyneet läpi kahden tai kolmen vuoden siirtymävaiheen, meillä on koko maatila luomutuotannossa. Kaikki meillä viljelty ruoka on siis ansainnut luomumerkkinsä. Täytyy sanoa, että muutos on ollut iso. Lyhyesti sanottuna koko oma viljelyfilosofiani on mennyt uusiksi. Tavanomaisessa viljelyssä homma nojasi hyvin pitkälti riittävään määrään lannoitteita ja oikeaan kasvinsuojeluainecocktailiin. Nyt keskityn ennen kaikkea peltoon ja sen ympäristöön ekosysteeminä, joka kestäisi mahdollisimman hyvin kaikki odottamattomat häiriöt ja loisi viljelykasville mahdollisimman hyvät kasvuolot, antaisi vettä ja ravinteita. Kuulostaa aika abstraktilta, mutta sitä on vaikea kuvailla kovin yksiselitteisesti.

Käytännössä meidän viljelykierrossa on siis viljelykasvien lisäksi aina viherlannoitusnurmi, jossa kasvaa monipuolinen seos heinä- ja nurmipalkokasveja. Sen lisäksi meidän kaikkien puitavien kasvien alla kasvaa aluskasviseos, jolloin pelto on koko ajan vihreä ja monilajinen. Kaikella tällä pyritään edistämään maamikrobien elämää ja saamaan sitä kautta maahan lisää ravinteita, vedenpidätyskykyä ja hyvä rakenne. Toisin sanoen mahdollisimman hyvät olosuhteet kasveille. Rikkakasveja meillä hallitaan varjostamalla ne viljely- ja aluskasveilla, niittämällä viherlannoitusnurmia ja muokkaamalla peltoa sopivaan aikaan. Monimuotoisuudella pyritään pitämään kasvitaudit ja tuholaiset hallinnassa.

Viljelytavan muutos on ollut jännittävää, mutta samalla myös todella innostavaa. Omaa ammattitaitoaan pääsee haastamaan uudella tavalla ja uusien viljelytoimien kokeilumahdollisuuksia on paljon. Olemme isännän kanssa selvästi havahtuneet myös kyseenalaistamaan monia tavoiksi jämähtäneitä käytäntöjä. On virkistävää, kun näkeekin että asioita voi tehdä itse asiassa monella tavalla, vaikka joku yleinen tapa olisi ollut vuosikausia toinen. Uuden oppimisen lisäksi kaivelin viimeksi eilen opiskeluaikaisia muistiinpanoja maaperätieteen luennoilta. Halusin kerrata, miten rikki käyttäytyy maassa ja miten kasvi sitä ottaa juurillaan. Luomu on ollut siis myös paluuta enemmän biologian, ekologian ja maaperäkemian pariin.

Kaiken kaikkiaan olemme luomussa ja viljelyssä ylipäänsä vasta aika alussa. Hassua sinäänsä, kun tuntuu, että onhan tässä jo kohta 15 vuotta peltoja kylvetty ja puitu. On kuitenkin hienoa, että uudistava viljely ja hiilensidonta peltomaahan on nyt niin kovasti tutkimuksen ja mielenkiinnon alla. Uskon, että se suunta on tulevaisuuden suunta. Meillä ainakin katsotaan täältä pellon laidalta sinne päin.